Post by jukka on May 6, 2010 8:58:11 GMT 2
Tämä ja paljon lisää hyvää tekstiä löytyy täältä:
riikkasoyring.blogit.uusisuomi.fi/
Lahjottu Helsinki
5.5.2010 21.30 | Riikka Söyring | Yleinen
Sain lahjaksi aina ajankohtaisen kirjan nimeltä Lahjottu Helsinki. Kirjan julkaisemisen yrittivät sen ilmestymisvuonna estää Raimo Ilaskivi, silloinen kaupunginjohtaja ja Harri Holkeri, silloinen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.
Kirja kertoo, tarkasti asiakirjoihin nojautuen Helsingin kaupunginhallinnon väärinkäytöksistä.
Vuonna 1986 julkaistu kirja, ja tekijänsä Eero Taivalsaari, aloittaa: ”Jos Helsingin hallintoa olisi aktiivisesti seurattu esimerkiksi lehdistön toimesta, tätä kirjaa ei ehkä olisi tarvittu.” Kuulostaako tutulta?
”Julkisuuteen on annettu kuva, että asiat ovat kunnossa. Oikeuslaitoksen päätöksiin vedoten on vakuutettu, että valitukset laittomuuksista ovat turhia. Joudumme sen vuoksi tarkastelemaan käsityksiä myös maamme oikeuslaitoksen riippumattomuudesta.” Kuulostaako tutulta? Kts. myös riikkasoyring.blogit.uusisuomi.fi/2010/03/05/valetuomari/
Sen jälkeen kerrotaan kuinka Helsingin kaupungin omien kivihiilivoimaloiden tuhka myytiin, myös uudelleen Helsingin kaupungille. Helsingin kaupungin Energialaitoksen toimitusjohtaja Erkki Toiviainen ryhtyi omaan projektiin: hän solmi Oy Lohja Ab:n kanssa sopimuksen kaupungin omistaman lentotuhkan myynnistä = kaupungin omaisuutta myytiin murto-osalla tavaran todellisesta arvosta yksityiselle yhtiölle. Kaupunki sai vast´edes ottaa omistamaansa tuhkaa vain Lohja-yhtiön luvalla. Jne jne. Lohja-yhtiö myös nosti kaupungille kuuluvaa hiekkaa Vuosaaresta myydäkseen sen eteenpäin omaan laskuunsa. Kuulostaako tutulle?
Mitä tämä kaikki mahtoi maksaa veronmaksajille?
Sitten kerrotaan kuinka tutuille pankinjohtajille löytyi tontteja asuntotuotantoa varten (Hitastuotanto). Kaikensortin kepuloinnin jälkeen vuosina 1986-1988 aloitetaan 2 256:n asunnon rakentaminen. Vapaarahoitteisia eli kovan rahan kämppiä 0n 2 175 asuntoa. Vähävaraisiakin muistettiin: kokonaista 81 asuntoa.
Asuntotuotannosta olivat päättämässä Asuntoasiain Rahoitustoimikunnassa Raimo Ilaskivi, Olavi Dahl, Erkki Tuomioja, Erkki Kokkonen, Raimo Kaarlehto, Martti koivumäki, Mikko Luukkonen, Reijo Korhonen ja Olavi Louko. Kaikki kaupungin virkamiehiä. Pankeille varattiin maita rakentamista varten puisto- ja virkistysalueilta sekä alueilta joilla ei ollut valtuuston vahvistamaa kaavaa. Kätevä juttu; varakkaat saivat asuntoja ”merellisillä näköaloilla” ja pankit asuntosäästäjiä.
Sitten päästään virkamiesten salaisiin osakeyhtiöihin ja Helsingin metron rakennusvaiheen rahakavalluksiin (kun meteli kansan taholta metro-asioissa kasvoi liian suureksi, valittiin virallinen syypää tuomiolle pantavaksi. Presidentti sitten armahti syntipukin alta aikayksikön). Asiakirjojen (KRP:n kuulustelupöytäkirjat) avulla selvitetään kuinka puoluetukiaisia maksaneet saivat urakoita ja kuinka tutkintaa vaatinutta Ilkka Hakalehtoa alettiin kaupungin virkamiesten taholta vainota. Kuulostaako tutulta?
Sen jälkeen käsitellään Ilaskiven kaupungille ottamaa 50 miljoonan markan DM-lainaa joka tuotti Helsingille noin 40 miljoonan markan tappiot. Ja kuinka tappioita yritettiin peitellä toisella lainalla ja monenlaisin konstein, Kuulostaako tutulta?
Kuvaillaan median vaikenemista, kytkykauppoja, salailua, lain rikkomuksia ja lain halveksintaa. Kuulostaako tutulta?
Kirjaa lukee kuin vauhdikasta trilleriä, erona vain se etteivät kuvatut tapahtumat ole kirjoittajan oman mielikuvituksen tuotetta.
Toivottavasti saatte kyseisen teoksen jostain käsiinne. Onhan teoksen ansiokas sisällys laajennettavissa myös kertomukseksi maan -ja maailman- tavasta jollaisena sitä hallituksemme pankrotti-pankkiirien käskyläisinä toteuttaa.
”Jos hyväksymme vallitsevan korruption, hyväksymme myös rakenteellisen väkivallan…Koko yhteiskunnan tasolla se merkitsee kansanvallan pilkkaamista. Suomalaisen demokratian tuhosta ei olla kaukana.”
riikkasoyring.blogit.uusisuomi.fi/
Lahjottu Helsinki
5.5.2010 21.30 | Riikka Söyring | Yleinen
Sain lahjaksi aina ajankohtaisen kirjan nimeltä Lahjottu Helsinki. Kirjan julkaisemisen yrittivät sen ilmestymisvuonna estää Raimo Ilaskivi, silloinen kaupunginjohtaja ja Harri Holkeri, silloinen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.
Kirja kertoo, tarkasti asiakirjoihin nojautuen Helsingin kaupunginhallinnon väärinkäytöksistä.
Vuonna 1986 julkaistu kirja, ja tekijänsä Eero Taivalsaari, aloittaa: ”Jos Helsingin hallintoa olisi aktiivisesti seurattu esimerkiksi lehdistön toimesta, tätä kirjaa ei ehkä olisi tarvittu.” Kuulostaako tutulta?
”Julkisuuteen on annettu kuva, että asiat ovat kunnossa. Oikeuslaitoksen päätöksiin vedoten on vakuutettu, että valitukset laittomuuksista ovat turhia. Joudumme sen vuoksi tarkastelemaan käsityksiä myös maamme oikeuslaitoksen riippumattomuudesta.” Kuulostaako tutulta? Kts. myös riikkasoyring.blogit.uusisuomi.fi/2010/03/05/valetuomari/
Sen jälkeen kerrotaan kuinka Helsingin kaupungin omien kivihiilivoimaloiden tuhka myytiin, myös uudelleen Helsingin kaupungille. Helsingin kaupungin Energialaitoksen toimitusjohtaja Erkki Toiviainen ryhtyi omaan projektiin: hän solmi Oy Lohja Ab:n kanssa sopimuksen kaupungin omistaman lentotuhkan myynnistä = kaupungin omaisuutta myytiin murto-osalla tavaran todellisesta arvosta yksityiselle yhtiölle. Kaupunki sai vast´edes ottaa omistamaansa tuhkaa vain Lohja-yhtiön luvalla. Jne jne. Lohja-yhtiö myös nosti kaupungille kuuluvaa hiekkaa Vuosaaresta myydäkseen sen eteenpäin omaan laskuunsa. Kuulostaako tutulle?
Mitä tämä kaikki mahtoi maksaa veronmaksajille?
Sitten kerrotaan kuinka tutuille pankinjohtajille löytyi tontteja asuntotuotantoa varten (Hitastuotanto). Kaikensortin kepuloinnin jälkeen vuosina 1986-1988 aloitetaan 2 256:n asunnon rakentaminen. Vapaarahoitteisia eli kovan rahan kämppiä 0n 2 175 asuntoa. Vähävaraisiakin muistettiin: kokonaista 81 asuntoa.
Asuntotuotannosta olivat päättämässä Asuntoasiain Rahoitustoimikunnassa Raimo Ilaskivi, Olavi Dahl, Erkki Tuomioja, Erkki Kokkonen, Raimo Kaarlehto, Martti koivumäki, Mikko Luukkonen, Reijo Korhonen ja Olavi Louko. Kaikki kaupungin virkamiehiä. Pankeille varattiin maita rakentamista varten puisto- ja virkistysalueilta sekä alueilta joilla ei ollut valtuuston vahvistamaa kaavaa. Kätevä juttu; varakkaat saivat asuntoja ”merellisillä näköaloilla” ja pankit asuntosäästäjiä.
Sitten päästään virkamiesten salaisiin osakeyhtiöihin ja Helsingin metron rakennusvaiheen rahakavalluksiin (kun meteli kansan taholta metro-asioissa kasvoi liian suureksi, valittiin virallinen syypää tuomiolle pantavaksi. Presidentti sitten armahti syntipukin alta aikayksikön). Asiakirjojen (KRP:n kuulustelupöytäkirjat) avulla selvitetään kuinka puoluetukiaisia maksaneet saivat urakoita ja kuinka tutkintaa vaatinutta Ilkka Hakalehtoa alettiin kaupungin virkamiesten taholta vainota. Kuulostaako tutulta?
Sen jälkeen käsitellään Ilaskiven kaupungille ottamaa 50 miljoonan markan DM-lainaa joka tuotti Helsingille noin 40 miljoonan markan tappiot. Ja kuinka tappioita yritettiin peitellä toisella lainalla ja monenlaisin konstein, Kuulostaako tutulta?
Kuvaillaan median vaikenemista, kytkykauppoja, salailua, lain rikkomuksia ja lain halveksintaa. Kuulostaako tutulta?
Kirjaa lukee kuin vauhdikasta trilleriä, erona vain se etteivät kuvatut tapahtumat ole kirjoittajan oman mielikuvituksen tuotetta.
Toivottavasti saatte kyseisen teoksen jostain käsiinne. Onhan teoksen ansiokas sisällys laajennettavissa myös kertomukseksi maan -ja maailman- tavasta jollaisena sitä hallituksemme pankrotti-pankkiirien käskyläisinä toteuttaa.
”Jos hyväksymme vallitsevan korruption, hyväksymme myös rakenteellisen väkivallan…Koko yhteiskunnan tasolla se merkitsee kansanvallan pilkkaamista. Suomalaisen demokratian tuhosta ei olla kaukana.”