Post by Admin on Dec 22, 2006 11:40:47 GMT 2
Talviset tervehdykset pohjoisesta. Saavutettu vuodessa aika jona päivänkiertokulussa tapahtuu suuri jokavuotinen muutos, kyseessä siis talvipäivänseisahdus, kautta aikain juhlistettu valontapahtuma ympäri Maata jonka ajankohdaksi eräässä kirkolliskokouksessa aikanaan ympättiin erään historian kulkuun merkittävästi ja suurenmoisesti vaikuttaneen henkilön syntymäpäivä. Mitä ilmeisimmin Kristus kuitenkin syntyi hieman syksymmällä mutta jokainen saa luonnollisesti ajatella kuten parhaaksi näkee. Tämä ei silti tarkoita etteikö Kristuksen elämän merkitys olisi hyvinkin suuri, suurempi kuin moni tahtoo edes tunnustaa kun asiassa mennään pintaa syvemmälle. Institutionaalisen uskontojärjestelmän palvomisen sijaan, jolla silläkin oma merkityksensä mitä ilmeisimmin on ollut ja toistaiseksi edelleen on, on tietenkin aina parempi mikäli näissä asioissa jokainen menee itseensä ja tunnustelee mikä suhde niihin on henkilökohtaisella tasolla. Omalla kohdallani Kristus on erittäin tärkeä elämän peruspilari, eräänlainen kantava voima näinä haasteellisina aikoina, puhdistava, auttava ja kohottava persoonallisuus ja olemus jonka pyrin pitämään hyvin pitkälti jatkuvasti mielessäni. Kärsivällinen ystävä joka ei varmasti jätä auttamatta kärsivää Jumalaisella tavalla. Hänen nimessään tapahtuu jatkuvasti ihmeparantumisia niiden keskuudessa jotka eivät epäile. Hyvinkin aktiivinen voima siis mikäli sydämeltään on puhdas ja nöyrä. Suuri kiitos Hänelle kaikesta siitä hyvästä mitä olemme saaneet kokea. Luonnollisestikaan opetuksia tarkastellessa missään ei kehoteta menemään ja tuhoamaan toisia kulttuureita ympäri planeettaa.
Valon merkeissä vuoden taitosta kohti lähestytään, olipa edellä mainitun hyväntekijän syntymäajankohta mikä tahansa. Aurinko alkaa kohota jälleen täällä pohjoisella pallonpuoliskolla. Lähestymme gregoriaanisen kalenterin vuoden 2007 alkamispistettä. Tunnetteko jo luissa ja ytimissä kuinka muutoksen vauhti kiihtyy? En tiedä kuinka kollektiivinen ilmiö on ollut, mutta omalla kohdalla viimeiset viikot ovat olleet äärimmäisen haasteellisia, on saanut tehdä kovaa työtä sisäinen rauhan ylläpitämiseksi. Henkisesti siis kehittävää persoonan kannalta. Kovat ajat kantavat aina hyvää hedelmää mikäli ei katkeroidu täysin. En väitä etteikö sitäkin hetkellisesti tapahtuisi kun suurin osa käsillä olevista projekteista kosahtaa tasaisin väliajoin. Mutta entäs sitten? Ennen kaikkea tulee muistaa ikuisuusarvot joiden varaan rakennamme elämäämme. Sillä ainoastaan sillä on lopulta merkitystä. Aineen tasolla aika-avaruustodellisuusjatkumon ilmentymät ovat mitä ovat. Tapahtuu kaikenlaista ja usein sille ei ole välttämättä paljoakaan tehtävissä, ellei sitten vain tee jotain. Yksinkertaisuudesta käsin monipuolisuuteen on hyvä lähteä. Täytyy vain keskittyä, olla läsnä ja tehdä mitä aikoo. Muusta ei siinä vaiheessa niinkään pidä huolehtia, ainakaan negatiivisessa mielessä.
Orgonisaation piirissä tämänkaltaisella filosofialla on päästy jo alkuun koko maan kattavan parannustyön saralla. Onneksi on olemassa myös muita ryhmittymiä jotka puhdistavat energiakenttiä, mutta me olemme todellakin lyöneet kädet multaan (kallioperään, lumeen, hiekkaan, turpeeseen, veteen, puuhun etc.) jo useaan otteeseen. Kirjaimellisesti kaivaneet 'siemenet' maahan, ja tahdon sanoa että alkava vuosi tulee olemaan kovaa aikaa niille jotka edelleen hämärähommiaan hautovat. Kyseessä on Uusi aalto. Kyllä, orgonisaatio vuotuiseen tapaansa iskee kovaa ja armotta niitä kohtaan jotka eivät armoa ymmärrä pyytää ja tarkoittaa sitä niin tehdessään. Kesti kokonaista kaksi viikkoa siitä kun olin tämän sivuston saattanut toimintakuntoon että tietokoneeni krakkeroitiin täysin toimintakyvyttömäksi. Osien vaihto ei ole tuottanut hedelmällistä tulosta, niinpä on päivitykset olleet vähän vähissä. Asiaan on kuitenkin tulossa muutos. Helvetti jäätyköön, me emme ole pääseet edes starttiruutuun. Typerää kuvitella että koneeni tuhoamisella olisi muunlaista kuin parasiitinpotkimisviettiä voimistava vaikutus. Olette juuri sinetöineet kohtalonne arvon pimeyden veljeskunta. Saanen tiedottaa iloksenne että olen toimeksiantanut olinpaikkojenne selvittämisen tahoille joiden näkökyky ylittää normaalin. Kunhan hetki koittaa, ei pimeys tarjoa teille enää suojaa. Olemme tulossa, hakemaan teistä jokaisen. Ilosanomaa siis näin vuoden lopuksi. Tuskin maltan odottaa että pääsee taas kenttähommiin. Varsinkin strategisiin sellaisiin. Olemme karttojen kanssa tulossa, päivä päivältä lähempänä.
Uuteen nousuun, uuteen vuoteen olemme menossa keskellä valon juhlaa. Mielen tyyneyttä, sydämen rohkeutta, tätä kaikkea tässä hetkessä. Ikuisuus on aina läsnä meissä ja kaikessa, se täytyy vain tuntea ja elää todeksi. Ikuisuusarvot kunniaan. Totuus, hyvyys ja kauneus; usko, toivo ja rakkaus etc. Eläkää kuten Jumala täydellisyydessään tahtoisi meidän elävän. Kuuluuhan ihmiskunnan suurin ja loistavin opetus: "Olkaa täydelliset kuten Jumala on täydellinen taivaassaan". Riippumatta miten ja mitä uskoo, on sanomattakin selvää että olennaista tässä ensisijaisesti on ymmärtää mitä Jumalalla tarkoitetaan. Mikäli ei ole halukas syystä tai toisesta uskomaan persoonalliseen Luojaan, on Jumala mitä ilmeisimmin tällöin suurenmoinen ideaali ja sanasymboli täydellisyydestä. Tosin, mikäli ei usko Ensimmäisen Lähteen persoonallisuuteen ja sinänsä minkäänlaiseen aktiiviseen koordinointikykyyn/haluun, voi olla erittäin vaikeaa päästä sisälle ajatteluun että voimme täydellisyyttä mitenkään järjellisesti edes tavoitella. Hyvä miettiä mitä tarkoitetaan kun sanotaan Jumalan luoneen ihmisen omaksi kuvakseen. Mitä ohjenuoraa tai sääntöä/lainalaisuutta elämä noudattaa kyetessään olevaistamaan persoonallisen, tahdollisen luovan olennon, ihmisen joka kykenee moraalisiin ja eettisiin päätöksiin? Mitä tällöin ilmentää esimerkiksi sellainen hahmo kuin Kristus? Kaikki se tietoisuus ja voima jotka ilmenevät, joita jokaisen on uskonsa mukaan mahdollista ilmentää. Ihmisen kehityksen kruunaa mielestäni hänen kykynsä sulautua aktiiviseksi osaksi suurempaa kokonaisuutta, joka saa uudenlaisen ilmenemismuodon yksilöllisellä tasolla persoonan kautta koska jokainen persoonallisuus on täydellisen ainutlaatuinen. Kosminen itsensä tajuaminen, kyky nähdä mahdollisuutensa rajoituksetta ja silti realistisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa suurta nöyryyttä sen tietoisuuden edessä joka tietää kaikesta kaiken koska on kaiken lähde. Toimia Jumalan Tahdon mukaan siis. Taivas Maan päällä, ihmisten mielissä, sydämissä ja teoissa. Ruumis on Jumalan temppeli.
Tehkää siis hyvä teko kollektiiviselle ja globaalille kehollemme sekä temppelillemme, Maalle, ja parantakaa ympäristöänne orgonisoimalla. Jumala auttaa niitä jotka auttavat ensin itseään, toisin sanottuna, uskominen on näkemistä. Ei tule odottaa ihmeitä tapahtuvaksi jollei ole ensin itse valmis uhrautumaan asian puolesta mikä ei tarkoita marttyyriutta useinkaan, riippuu kuka on, mitä tekee/tahtoo tehdä ja miksi. Kaikki mitä on saatu on armosta annettu meille, ei omistettavaksi vaan hoidettavaksi ilman kiintymystä. Lyhyesti, tehkää se mikä tehtävä on.
Hyvää joulua ja erinomaista uutta vuotta orgonisaation puolesta,
Pekka
Valon merkeissä vuoden taitosta kohti lähestytään, olipa edellä mainitun hyväntekijän syntymäajankohta mikä tahansa. Aurinko alkaa kohota jälleen täällä pohjoisella pallonpuoliskolla. Lähestymme gregoriaanisen kalenterin vuoden 2007 alkamispistettä. Tunnetteko jo luissa ja ytimissä kuinka muutoksen vauhti kiihtyy? En tiedä kuinka kollektiivinen ilmiö on ollut, mutta omalla kohdalla viimeiset viikot ovat olleet äärimmäisen haasteellisia, on saanut tehdä kovaa työtä sisäinen rauhan ylläpitämiseksi. Henkisesti siis kehittävää persoonan kannalta. Kovat ajat kantavat aina hyvää hedelmää mikäli ei katkeroidu täysin. En väitä etteikö sitäkin hetkellisesti tapahtuisi kun suurin osa käsillä olevista projekteista kosahtaa tasaisin väliajoin. Mutta entäs sitten? Ennen kaikkea tulee muistaa ikuisuusarvot joiden varaan rakennamme elämäämme. Sillä ainoastaan sillä on lopulta merkitystä. Aineen tasolla aika-avaruustodellisuusjatkumon ilmentymät ovat mitä ovat. Tapahtuu kaikenlaista ja usein sille ei ole välttämättä paljoakaan tehtävissä, ellei sitten vain tee jotain. Yksinkertaisuudesta käsin monipuolisuuteen on hyvä lähteä. Täytyy vain keskittyä, olla läsnä ja tehdä mitä aikoo. Muusta ei siinä vaiheessa niinkään pidä huolehtia, ainakaan negatiivisessa mielessä.
Orgonisaation piirissä tämänkaltaisella filosofialla on päästy jo alkuun koko maan kattavan parannustyön saralla. Onneksi on olemassa myös muita ryhmittymiä jotka puhdistavat energiakenttiä, mutta me olemme todellakin lyöneet kädet multaan (kallioperään, lumeen, hiekkaan, turpeeseen, veteen, puuhun etc.) jo useaan otteeseen. Kirjaimellisesti kaivaneet 'siemenet' maahan, ja tahdon sanoa että alkava vuosi tulee olemaan kovaa aikaa niille jotka edelleen hämärähommiaan hautovat. Kyseessä on Uusi aalto. Kyllä, orgonisaatio vuotuiseen tapaansa iskee kovaa ja armotta niitä kohtaan jotka eivät armoa ymmärrä pyytää ja tarkoittaa sitä niin tehdessään. Kesti kokonaista kaksi viikkoa siitä kun olin tämän sivuston saattanut toimintakuntoon että tietokoneeni krakkeroitiin täysin toimintakyvyttömäksi. Osien vaihto ei ole tuottanut hedelmällistä tulosta, niinpä on päivitykset olleet vähän vähissä. Asiaan on kuitenkin tulossa muutos. Helvetti jäätyköön, me emme ole pääseet edes starttiruutuun. Typerää kuvitella että koneeni tuhoamisella olisi muunlaista kuin parasiitinpotkimisviettiä voimistava vaikutus. Olette juuri sinetöineet kohtalonne arvon pimeyden veljeskunta. Saanen tiedottaa iloksenne että olen toimeksiantanut olinpaikkojenne selvittämisen tahoille joiden näkökyky ylittää normaalin. Kunhan hetki koittaa, ei pimeys tarjoa teille enää suojaa. Olemme tulossa, hakemaan teistä jokaisen. Ilosanomaa siis näin vuoden lopuksi. Tuskin maltan odottaa että pääsee taas kenttähommiin. Varsinkin strategisiin sellaisiin. Olemme karttojen kanssa tulossa, päivä päivältä lähempänä.
Uuteen nousuun, uuteen vuoteen olemme menossa keskellä valon juhlaa. Mielen tyyneyttä, sydämen rohkeutta, tätä kaikkea tässä hetkessä. Ikuisuus on aina läsnä meissä ja kaikessa, se täytyy vain tuntea ja elää todeksi. Ikuisuusarvot kunniaan. Totuus, hyvyys ja kauneus; usko, toivo ja rakkaus etc. Eläkää kuten Jumala täydellisyydessään tahtoisi meidän elävän. Kuuluuhan ihmiskunnan suurin ja loistavin opetus: "Olkaa täydelliset kuten Jumala on täydellinen taivaassaan". Riippumatta miten ja mitä uskoo, on sanomattakin selvää että olennaista tässä ensisijaisesti on ymmärtää mitä Jumalalla tarkoitetaan. Mikäli ei ole halukas syystä tai toisesta uskomaan persoonalliseen Luojaan, on Jumala mitä ilmeisimmin tällöin suurenmoinen ideaali ja sanasymboli täydellisyydestä. Tosin, mikäli ei usko Ensimmäisen Lähteen persoonallisuuteen ja sinänsä minkäänlaiseen aktiiviseen koordinointikykyyn/haluun, voi olla erittäin vaikeaa päästä sisälle ajatteluun että voimme täydellisyyttä mitenkään järjellisesti edes tavoitella. Hyvä miettiä mitä tarkoitetaan kun sanotaan Jumalan luoneen ihmisen omaksi kuvakseen. Mitä ohjenuoraa tai sääntöä/lainalaisuutta elämä noudattaa kyetessään olevaistamaan persoonallisen, tahdollisen luovan olennon, ihmisen joka kykenee moraalisiin ja eettisiin päätöksiin? Mitä tällöin ilmentää esimerkiksi sellainen hahmo kuin Kristus? Kaikki se tietoisuus ja voima jotka ilmenevät, joita jokaisen on uskonsa mukaan mahdollista ilmentää. Ihmisen kehityksen kruunaa mielestäni hänen kykynsä sulautua aktiiviseksi osaksi suurempaa kokonaisuutta, joka saa uudenlaisen ilmenemismuodon yksilöllisellä tasolla persoonan kautta koska jokainen persoonallisuus on täydellisen ainutlaatuinen. Kosminen itsensä tajuaminen, kyky nähdä mahdollisuutensa rajoituksetta ja silti realistisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa suurta nöyryyttä sen tietoisuuden edessä joka tietää kaikesta kaiken koska on kaiken lähde. Toimia Jumalan Tahdon mukaan siis. Taivas Maan päällä, ihmisten mielissä, sydämissä ja teoissa. Ruumis on Jumalan temppeli.
Tehkää siis hyvä teko kollektiiviselle ja globaalille kehollemme sekä temppelillemme, Maalle, ja parantakaa ympäristöänne orgonisoimalla. Jumala auttaa niitä jotka auttavat ensin itseään, toisin sanottuna, uskominen on näkemistä. Ei tule odottaa ihmeitä tapahtuvaksi jollei ole ensin itse valmis uhrautumaan asian puolesta mikä ei tarkoita marttyyriutta useinkaan, riippuu kuka on, mitä tekee/tahtoo tehdä ja miksi. Kaikki mitä on saatu on armosta annettu meille, ei omistettavaksi vaan hoidettavaksi ilman kiintymystä. Lyhyesti, tehkää se mikä tehtävä on.
Hyvää joulua ja erinomaista uutta vuotta orgonisaation puolesta,
Pekka