Post by jukka on Jan 26, 2010 9:59:08 GMT 2
www.winwincapita.blogspot.com/
Tekstin voi lukea täältä, mutta kaikkien linkkien toiminnan varmistamiseksi suositeltavaa on siirtyä ylläolevasta linkistä sivulle jolta teksti on kopioitu. Mitä ilmeisimmin kyseinen teksti ja asia on sisällöltään sellaista joka lähes kaikkien suomalaisten ihmisten tulisi tuntea.
---------------------------------------------------------------------------------
KRP ja salaiset oikeudenkäynnit ja kuinka tavalliset pankit synnyttävät rahaa tyhjästä
WinCapita-tapausta tutkiva KRP:n tutkinnanjohtaja lausui taannon oikeudessa, että mikäli Kailajärvelle annetaan käyttöön tietokone, on se sama kuin murhamiehelle annettaisiin ase, viitaten tällätavoin poliisin suorittamaan rikoksentekovälineistön takavarikointiin. Viranomaiset ovat myös sanoneet, että mikäli WinCapita joskus yrittää jatkaa toimintaansa, löytyy viranomaisilta keinot tämän estämiseksi.
Tästä huolimatta Hannu Kailajärvi vapautettiin 14.12.2009 Oulun käräjäoikeuden päätöksellä tutkintavankeudesta. Hänet vapautettiin, jotta hän nimenomaan pääsisi kehittämään automaattista valuuttakauppaohjelmistoa. Murhamies sai kuin saikin aseensa ja poliisi suorastaan ohjasi hänet takaisin vanhan työnsä pariin.
Nyt hitaimmankin päässä pitäisi jo raksuttaa. Mitä kaikkea WinCapita uutisoinnissa onkaan jätetty kertomatta?
Eräs tapaukseen liittyvä mielenkiintoinen piirre koskee jäsenistön omaisuuteen kohdistuneita laajamittaista takavarikointeja.
Huomionarvoista on se, kuinka kaikki takavarikko-oikeudenkäynnit ovat KRP:n toimesta julistettu salaisiksi. Mitä KRP tahtoo salata? Viranomaisten itsensä mukaan tällä tavoin pyritään suojelemaan jäsenistöä. Mitä vastaan? Myöntääkö KRP tällätavoin sen, kuinka viranomaisten totuutta vääristelevät lausunnot sekä KRP:n julkaisemat harhaanjohtavat tiedotteet yhdistettynä median propagandaan, ovat lietsoneet vihaa ja epäluuloja koko WinCapitan jäsenistöä kohtaan?
Mitä sellaista mahtaa salaiseksi julistetusta materiaalista löytyä, mikä pakottaa todistusaineiston salailuun? Blogin pitäjä tuo julki nyt yhden esimerkkitapauksen.
Kun Jouni Laiho astui 23.9.2007 julkisuuteen väittäen WinCapitan 400% valuuttakauppatuottoja mahdottomiksi, jäsen X:n valtasi epävarma olo. Hän oli ollut WinCapitan jäsen jo kohta 2 vuotta ja seurannut klubin tarjoamaa reaaliaikaista signaalijärjestelmää hyvin tarkasti. Pohtiessaan jäsenyyttä, hän oli perehtynyt tarkoin sekä vipua tarjoavien nettipankkien toimintaan, että vivutetun valuuttakaupan mahdollisuuksiin. Mainittakoon myös, että Jäsen X oli saanut kaupallisen alan korkeakoulutuksen.
Toiminta ei vaikuttanut huijaukselta. Uskomattomalta tuotot kyllä tuntuivat - sen hän myönsi. Mutta siihen oli olemassa selvä looginen selitys. Selitys löytyi tavallisille ihmisille vielä lähes tuntemattomasta - ulkolaisten nettipankkien tarjoamasta monikymmenkertaisesta, jopa yli satakertaisesta vivusta, joka paisutti tavallisen valuuttakaupan maltilliset vuosituotot mahdottoman tuntuisiksi, jopa satojen prosenttien vuosituotoksi.
Tutkipa hän valuuttakaupan tuottologiikkaa miltä suunnalta tahansa, loogista aukkoa ei löytynyt. Tuottoprosentit olivat seurausta maltillisesta vuosituotoista, jotka pankkien luoman vivun turvin saatettiin jopa yli satakertaistaa.
Silti viranomaisten syytös oli raskas ja vaikka WinCapitan johto sen oitis torjuikin, jäi se silti vaivaamaan mieltä. Oli vain yksi tapa varmistua asiasta.
4.10.2007, vain reilu viikko Jouni Laihon lausuntojen jälkeen, Jäsen X avasi henkilökohtaisen - WinCapitasta täysin erillisen - valuutta-alustan Oandaan. Oanda tarjoaa asiakkailleen 50-kertaista vipua. 10.10.2007 Jäsen X siirsi valuutta-alustalle ensin 2 000 euroa ja 18.10.2007 vielä 500 euroa lisää. Alkupääoma oli siis yhteensä 2 500 euroa. Nyt hän aloitti kaupankäynnin, tarkoituksenaan selvittää vivutetun valuuttakaupan tuottojen realistisuus. Teoriassa satojen prosenttien vuosituotot olivat täysin mahdollisia. Olisivatko ne sitä myös käytännössä? Kaupankäyntinsä tukena hän käytti WinCapitan jäsenilleen tarjoamaa FxTrader Signals -ohjelmistoa.
WinCapitan tarjoama signaalijärjestelmä ei ollut suinkaan ainoa informaationlähde, jonka varaan jäsen X kaupankäyntinsä perusti, mutta se oli niistä ehdottomasti tärkein. Signaalijärjestelmä ennusti erinomaisesti lyhytaikaista trendiä ja toimi sen vuoksi mainiosti päätöksenteon perustana. WinCapitan signaalin lisäksi Jäsen X seurasi aktiivisesti lukuisia kansainvälisiä reaaliaikaisia uutispalveluita, talousraporttien julkaisuja, sekä muiden treidaajien keskustelupalstoilla käymää keskustelua. Myös WinCapitan omat nettisivut ja jäsenistön ahkerassa käytössä ollut keskustelupalsta tarjosivat hyödyllistä informaatiota päätöksenteon tueksi. WinCapitan keskustelupalstan perusteella Jäsen X saattoi päätellä, että sadat muutkin seurasivat aktiivisesti WinCapitan signaalijärjestelmän antamia kaupankäyntiehdotuksia ja vähintään kymmenet heistä tekivät sen perusteella myös itsenäistä kauppaa.
Reilua kuukautta ja pitkästi yli toista sataa vivutettua valuuttakauppaa myöhemmin, jäsen X:n alkupääoma (2 500 euroa) oli paisunut 4 439,26 euroon (22.11.2007) ja hän päätti lopettaa kokeilun. Reilussa kuukaudessa hän oli onnistunut tekemään vivutetulla valuuttakaupalla yli 77 % tuoton pääomalleen. Näin siitä huolimatta, että hän oli käyttänyt vain puolta siitä vipuvoimasta, joista WinCapitan nettisivujen esimerkkitapauksissa oltiin puhuttu. Jäsen X oli juuri todistanut itselleen viranomaisten väitteet satojen prosenttien vuosituottojen mahdottomuudesta täysin perättömiksi. Jos amatööri pystyi yli 70% kuukausituottoihin, mitä saisikaan aikaan asiaan perehtynyt alan ammattilainen? Enää häntä ei kiinnostanut se, mitä viranomaiset sanoivat, sillä hän tiesi heidän puhuvan parempaa ymmärrystään vastaan. Sen sijaan häntä alkoi yhä enemmän kiinnostaa se, MIKSI viranomaiset sanoivat niin kuin sanoivat.
Oheinen käyrä kuvaa sijoituskassan kehitystä 10.10.2007 - 26.11.2007 välisenä ajanjaksona. Treidaus tapahtui Oandan tarjoamalla valuutta-alustalla. Alkupääoma oli yhteensä 2 500 euroa. Sijoitusjakson aikana sijoituskassan pääoma vaihteli 1 685,34 - 4 439,26 euron välillä. Huolimatta voimakkaasta vaihtelusta, saavutettu trendi oli selkeästi nousujohteinen.
Kuvaa klikkaamalla näet sen täydessä koossa
Alkupääoman talletus 10.10.2007: linkki dokumenttiin
Pääoma maksimissaan 22.11.2007: linkki dokumenttiin
Lataa 31-sivuinen kaupankäyntihistoria kokonaisuudessaan täältä: Vivutettua valuuttakauppaa FxTrader Signalsin -tuella.
Nyt Jäsen X sai aitiopaikalta seurata, kuinka valtakunnan virallinen totuus synnytettin ja ajettiin kansakunnan tajuntaan. Hän ymmärsi, kuinka propagandakoneisto voisi halutessaan ajaa minkä tahansa totuuden kansakunnan viralliseksi totuudeksi. WinCapitan tapauksessa se oli hyvin helppoa, sillä vain hyvin harvalla nykyihmisellä on mitään realistista käsitystä rahan todellisesta luonteesta. Virallisen totuuden synnytykseen tarvittiin vain yhden viranomaisen mielipide yhdistettynä toisen "asiantuntijan" lausuntoon. Kun siitä syntynyt soppa höystettiin vielä MTV3:n uutistoimituksen asenteellisella uutisoinnilla, koko WinCapita kaikkine 10 000 jäsenineen oltiin saatu leimattua kansakunnan silmissä joko ahneiksi rikollisiksi tai vähintään erityisen hölmöiksi ihmisiksi.
Jos virallisen totuuden synnyttäminen oli näin helppoa, niin mitä sontaa olemmekaan nielleet viranomaisten ja median taholta kaikki nämä vuodet? Tappava sikainfluenssa, hirvittävä ilmastonmuutos, "luonnollinen" talouslama, Irakin ja Afganistanin sodat, sekä kaikkialla vaanivat pahat näkymättömät terroristit, joiden olemassaolon vuoksi valvontaa ja lainsäädäntöä tulee loputtomasti kiristää? Onko tämä Orwellin mainitsema Isoveli-yhteiskunta? Onko nyt vuosi 1984? Yksi asia oli kuitenkin varmaa. Tapaus WinCapita herätti tuhannet ihmiset ruususen unestaan. Samalla loppui lapsenusko television ja lehtien ylläpitämiin virallisiin totuuksiin.
Takaisin valuuttakauppaan... Totta oli, että ilman vipua 400% vuosituotot olisivat käytännössä mahdottomia. Koska kansa oli tietämätön vivun ja ylipäänsä rahan syntymekanismeista, viranomaisilla oli helppo työ ohjata koko kansan viha ja halveksunta jäsenistöä kohtaan.
Kertauksen vuoksi todettakoon vielä, että satakertaisesti vivutetun valuuttakaupan yhteydessä puhutusta 400% vuosituotosta peräti 396 prosenttiyksikköä muodostuu pankin tarjoamasta vivusta. Vain 4 prosenttiyksikköä siitä, on treidaajan aikaan saamaa todellista vuosituottoa. Kun Jäsen X ylsi omassa kaupankäynnissään reilussa kuukaudessa parhaimmillaan yli 77% tuottoon, oli siitä vain n. 1,54 prosenttiyksikköä hänen omaa ansiotaan. Yli 75 prosenttiyksikköä tuotosta tuli Oandan tarjoaman 50-kertaisen vivun kautta.
Treidaaja itse ei tee mitään yliluonnollista. Ihmeen tekevät pankit, joiden synnyttämän kuplarahan turvin nämä hyvin maltilliset tuotot voidaan monisatakertaistaa. Koko viranomaisten ajojahti jäsenistöä kohtaan saa alkuvoimansa valtaeliitin ylläpitämästä myytistä koskien rahan arvoa. "Otsa hiessä pitää sinun leipäsi ansaitseman". "Ei raha kasva puussa". Näin meille opetetaan. Nämä ovat rahvaan lausumia uskontunnustuksia tunnustamaansa rahajärjestelmää kohtaan. Kaikki mikä tätä uskonkappaletta uhkaa, on tuomittava kerettiläiseksi, harhaoppiseksi. Keskiajalla harhaoppisuutta harjoittaneita ihmisiä poltettiin roviolla. Nykypäivänä niiltä viedään onneksi enää vain omaisuus. Silti kyse on samasta asiasta. Raha ei itsessään ole arvokasta. Rahan arvo perustuu lopulta vain uskoon rahan arvosta. Toisin sanoen - kyse on uskonnosta. Raha on nykyajan uskonto. Olisiko vihdoin koittamassa aika uskonpuhdistukselle!
Rahan historiasta ja siitä, kuinka olemme nykytilanteeseen ajautuneet, kirjoitan ensi vuoden puolella enemmän. Mutta sitä ennen luomme katsauksen siihen, ...
Kuinka tavalliset liikepankit synnyttävät rahaa tyhjästä?
Jos tavalliselta kadunmieheltä kysytään hänen käsityksiään rahan syntyprosessista, on hänen mielessään todennäköisesti kuva keskuspankkien rahanpainokoneesta tai eurokolikoita valmistavasta rahapajasta, jossa kone takoo jatkuvasti uutta fyysistä rahaa järjestelmään. Tämä kuva on piirtynyt todennäköisesti meidän kaikkien mieliimme, eikä se suinkaan ole vahinko. Näin ylläpidetään myyttiä, jonka mukaan kaikki käyttämämme raha olisi valtion itsensä tai jonkin sen alaisen instituution liikkeelle laskemaa. Näin on kuitenkin asian laita vain käteisen rahan osalta. Keskuspankin toimesta painettu fyysinen seteliraha kattaa kuitenkin vain alle 2 prosenttia kaikesta liikkeellä olevasta rahasta. Kuinka valtaosa, yli 98% kaikesta liikkeellä olevasta rahasta sitten syntyy? Mitä on se raha, jonka näemme tiliotteellamme ja joka liikkuu bitteinä tietojärjestelmissä?
Monelle ihmiselle voi tulla yllätyksenä, että valtaosa käytössä olevasta rahasta on synnytetty yksityisomisteisissa liikepankeissa niin sanotun luottolaajennuksen keinoin. Tavallisilla liikepankeilla on valtion takaama oikeus synnyttää upouutta rahaa järjestelmään ja periä siitä vieläpä korkoa.
"The study of money, is one in which complexity is used to disguise truth or to evade truth, not to reveal it. The process by which banks create money is so simple the mind is repelled. With something so important, a deeper mystery seems only decent."
---
"Rahan syntymekanismi on kätketty monimutkaisuuden verhon taakse vain sen vuoksi, jotta totuus on voitu kätkeä. Prosessi, jolla pankit synnyttävät rahaa on niin yksinkertainen, että järki suorastaan hylkii sitä. Näin tärkeän asian ympärille rakennettu syvä mystiikka tuntuu siksi vain kohtuulliselta."
-- John Kenneth Galbraith (1908 - 2006), Harvardin yliopiston taloustieteiden professori --
Seuraavassa esimerkissä kuvaan rahan syntyprosessia tavallisissa liikepankeissa. Esimerkissä käytän setelirahaa sen helpon havainnolistettavuuden vuoksi. Todellisuudessahan kaikki liikepankkien luoma raha synnytetään pankkien tietokonejärjestelmässä vain muutamalla hiiren klikkauksella. Raha on pelkkiä bittejä tietokonejärjestelmissä, mutta käteisen rahan avulla esitetty esimerkki tuo rahan syntymekanismin pääperiaatteet parhaiten selväksi.
Kuvitellaan tilanne, jossa uusi pankki on vasta perustettu, eikä sillä ole vielä yhtään asiakasta. Alkupääomakseen se on tallettanut 1 111,12 euron suuruisen lainan pankin vakuusvarantoon, keskuspankin asettaman vakuusvarantovaatimuksen ollessa 10%. Pankki on nyt valmis aloittamaan liiketoimintansa.
Ensimmäisenä asiakkaana pankkiin kävelee asiakas, olkoon hän nimeltään Asiakas A. Hän kertoo tarvitsevansa 10 000 euron lainan ostaakseen itselleen käytetyn auton. Lainan vakuudeksi Asiakas A esittää omistamaansa metsäpalstaa, jonka arvo on n. 10 000 euroa. Kaikki edellytykset lainatapahtumalle ovat nyt siis olemassa. Nyt pankkineiti katsoo pankin tilejä. Hmm, vakuusvarannossa on 1 111,12 euroa. Ei siis syytä huoleen! Vakuusvarantovaatimuksen ollessa 10%, pankki voi synnyttää uutta rahaa suhteessa 1:9, kunhan asiakkaalla on esittää velalleen joku lainasummaa vastaava vakuus. Kun metsäpalsta kiinnitetään velan vakuudeksi, sen arvoa vastaan voidaan luoda 1 111,12 x 9 = 10 000 euroa uutta rahaa. Asia on kunnossa. Nyt 10 000 euroa uutta rahaa on syntynyt ja siirtynyt Asiakas A:n kautta talousjärjestelmän kiertoon.
Tätä toimenpidettä, jonka keinoin tavalliset liikepankit synnyttävät yli 98% kaikesta järjestelmässämme kiertävästä rahasta, kutsutaan pankkien luottolaajennukseksi. Toimintaan tarvitaan pankkitoimilupa, asiakkaan fyysistä omaisuutta vakuudeksi sekä keskuspankin määrittämän vakuusvarantovaatimuksen löytyminen pankin tililtä. Kun nämä ehdot täyttyvät, pankit voivat luoda niin paljon uutta velkarahaa, kuin uusille lainoille löytyy kysyntää.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Lähes kaikki pankeissa synnytetty raha palaa takaisin pankkiin, joutuen uusien lainojen vakuusvarannoksi.
Tarkastellaan seuraavaksi kuinka paljon rahaa alkuperäinen 1 111,12 euron talletus järjestelmään tuottaa, kierrettyään lukuisia kertoja pankkijärjestelmän kautta, joutuen siten yhä uudestaan ja uudestaan pankkien luottolaajentamaksi.
Asiakas A menee nyt Asiakas B:n luo ja ostaa itselleen käytetyn auton. Kaupan yhteydessä Asiakas A:n pankista lainaama 10 000 euroa siirtyy Asiakas B:n haltuun. Nyt Asiakas B saapuu rahasumman kanssa vuorostaan pankkiin. Hän tahtoo avata tilin ja tallettaa sinne autokaupasta saamansa 10 000 euroa. Sisään tulevasta rahasta pankki tallettaa vakuusvarantosäännösten ohjeiden mukaan kymmenesosan, eli 1000 euroa vakuusvarantoon, jolloin 9000 euroa jää edelleen lainattavaksi.
Nyt pankkiin kävelee kolmas asiakas. Asiakas C:llä on mielessään uusi liiketoiminta, johon hän tarvitsee kipeästi uutta alkupääomaa. 9000 euroa riittää mainiosti liiketoiminnan käynnistyskustannuksiksi. Vakuudeksi hän esittää vanhan äitinsä asuntoa, sillä hän on saanut myös äitinsä vakuuttumaan liikeideansa kannattavuudesta. Vakuus kelpaa pankille ja hiiren klikkauksella 9000 euroa uutta velkarahaa on syntynyt.
Saamillaan raholla Asiakas C ostaa Asiakas D:ltä toimistotarvikkeita ja muuta yritystoiminnassa tarpeellista tavaraa. Nyt Asiakas D tallettaa saamansa 9000 euroa pankkiin. Pankki puolestaan asettaa 9 000 euron talletuksesta taas 10%, eli 900 euroa vakuudeksi vakuusvarantoon, mikä mahdollistaa 8100 euroa uutta rahaa seuraavan lainanottajan tarpeisiin. Toki ainoastaan siinä tapauksessa, että seuraavalla lainaajalla on asettaa lainasummaa vastaava määrä fyysistä omaisuutta velan vakuudeksi.
Kun 8100 euroa käy tekemässä oman kierroksensa ja palaa takaisin pankkiin, 810 euroa siirtyy vakuudeksi ja 7290 vapautuu uudelleenlainattavaksi. Kun tämän alenevan ketjun annetaan jatkua katkeamattomana riittävän kauan, keskuspankin myöntämä alkuperäinen 1 111,12 euron laina on kumuloitunut pankkijärjestelmässä lopulta noin 100 000 euroksi uutta velkarahaa. Tätä tyhjästä luotua velkarahaa takaamaan pankki on saanut asiakkaansa kiinnittämään 100 000 euron arvosta fyysistä omaisuutta. Jos lainan lyhennysten kanssa ilmenee ongelmia, pankit voivat ulosmitata asiakkaan velan vakuutena olevan omaisuuden omiin nimiinsä. Jos kaikki kuitenkin menee hyvin ja laina maksetaan sopimuksen mukaan sovitussa aikataulussa takaisin, pankit perivät asiakkailta korkotuloina jopa alkuperäistä lainasummaa suuremmat voitot.
Luottolaajennus vai törkeä petos?
Jos tätä pankkien harjoittamaa luottolaajennusta sovellettaisiin johonkin fyysisen esineen kauppaan, esimerkiksi autokauppaan, voisi sitä kuvainnollistaa toimintana, jossa pankki myy yhden ja saman auton samanaikaisesti sadalle eri asiakkaalle. Se mitä pankkimaailmassa kutsutaan luottolaajennukseksi, tarkoittaisi reaalimaailmassa törkeää petosta.
Kuinka tämä rahan synnyttäminen menee läpi kirjanpidossa? Tärkeintä on toki ymmärtää, että vaikka pankkien toiminta voi tuntua tavallisen ihmisen oikeustajun mukaan epäoikeudenmukaiselta, on se siitä huolimatta valtion ja oikeuslaitoksen hyväksymää toimintaa ja siksi laillista.
Kun pankkiin kävelee asiakas ja hän ottaa itselleen velan, pankin taseen toiselle puolelle kirjataan velan vakuudeksi asetettu omaisuus ja toiselle puolelle vakuutta vastaava summa tyhjästä luotua velkarahaa. Nyt pankin tilikirjoissa näyttää siltä, että pankki olisi lainannut jo olemassa olevia rahojaan. Todellisuudessa se loi rahan tyhjästä sillä samalla hetkellä, kun myönsi lainan. Koska pankkien vakuusvarantosäännöt käskevät pankkia tallettamaan jokaisen lainaustapahtuman yhteydessä tietyn määrän pakolliseen vakuusvarantoon (tässä esimerkissä 10%), tasekirjoissa oman pääoman suhde vieraaseen pääomaan on lähtökohtaisesti aina 10% suurempi, mikä antaa ulospäin kuvan järkevästi toteutetusta taloudenhoidosta. Täydellinen rikos.
Velan myöntävä kassaneiti voi elää koko työuransa siinä uskossa, että pankit lainaisivat edelleen asiakkailtaan lainaamia varoja. Niinhän sen voisi uskoa olevan. Tavallisen kansalaisen oikeustajuun ei nimittäin mahdu se, että tavalliselle liikepankkille annetaan oikeus synnyttää rahaa tyhjästä ja annetaan vieläpä oikeus periä siitä korkoa. Tätä asiaa ei opeteta kouluissa, eikä se suinkaan ole vahinko.
"Banks lend by creating credit. They create the means of payment out of nothing. Our whole monetary system is dishonest, as it is debt-based. We did not vote for it. It grew upon us gradually but markedly since 1971 when the commodity-based system was abandoned."
---
"Lainatessaan pankit synnyttävät rahaa velan kautta. He luovat vaihdon välineen tyhjästä. Koko velkaan perustuva rahajärjestelmämme perustuu valheelle. Me emme saaneet äänestää sen puolesta. Se kasvoi yllemme huomaamatta, mutta selviö se on ollut vuoden 1971 jälkeen kun kultaan perustuva rahajärjestelmä lakkautettiin."
-- Ralph M Hawtry, entinen USA:n valtiovarainministeri --
Pankkitoiminnan oikeutus tavallisen kansan keskuudessa perustuu siihen harhakäsitykseen, että pankit lainaisivat eteenpäin jo olemassaolevia varojaan. Näin ei ole. Lainattava velkasumma synnytetään lainaushetkellä tyhjästä velanottajan asettamaa vakuutta vastaan. Todellisuudessa ainoa todellinen arvo, joka lainapaperin allekirjoituksen seurauksena on siirtynyt, on lainanottajan vakuudeksi antama kiinteä omaisuus, joka nyt riskeerataan. Kaupassa, jossa asiakas riskeeraa kaikki oman elämänsä perusedellytykset, kuten asunnon, auton tai kesämökin, pankki ei anna mitään omastaan. Se vain toteuttaa valtion sille myöntämää oikeutusta synnyttää rahaa tyhjästä. Joka kerta kun uutta velkaa otetaan, täysin uutta rahaa syntyy järjestelmään. Sitä mukaa kun velanottaja lyhentää lainaansa, rahaa katoaa järjestelmästä, niin kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Eikä sitä alunperin ollutkaan.
"It is well enough that people of the nation do not understand our banking and monetary system, for if they did, I believe there would be a revolution before tomorrow morning."
---
"On vain ihan hyvä etteivät ihmiset ymmärrä meidän vallalla olevaa pankki- ja rahajärjestelmäämme, sillä jos he sen ymmärtäisivät, maassamme olisi vallankumous ennen huomisaamua."
-- Henry Ford --
Pankit perustavat rahalainansa jopa kymmenien vuosien takaisinmaksusuunnitelmiin. Koko tämän ajan velan ottaja roikkuu pankin asettamassa löysässä hirressä ja on pakotettu työntekoon, mikä taas on valtion etu. Pitkän maksuajan johdosta velkapääoman synnyttämä korko voi helposti kasvaa jopa moninkertaiseksi alkuperäiseen pääomaan verrattuna. Kaikki raha, jota velallinen työllään ansaitsee ja jolla hän omaa velkaansa lyhentää, on myös synnytetty velkaa vastaan. Kaikki liikkeellä oleva raha on aina jonkun maksamatonta velkaa pankeille. Sitä mukaa lainaa maksetaan pois ja velkamäärä vähenee, myös kierrossa olevan rahan määrä vähenee.
Kun asiakas ottaa lainan, hän laskee järjestelmään sisään uutta rahaa. Kun hän maksaa lainan takaisin, hän ottaa sen pois järjestelmästä. Mutta maksettavaksi jää vielä korko. Millä rahalla hän pystyy sen maksamaan? Kuinka on mahdollista, että asiakas voi ottaa ulos enemmän rahaa, kuin on laittanut sisään? Mistä tämä ylimääräinen raha on peräisin? Jotta kaikkien velkojen pääomat voitaisiin maksaa takaisin korkoineen, tulee uutta rahaa virrata jatkuvasti sisään järjestelmään uusien lainojen muodossa.
Velan ottaja voi maksaa velkansa korkoineen pois ainoastaan sillä edellytyksellä, että ihmiset myös hänen jälkeensä ottavat velkaa ja laittavat tuon velkarahan kiertoon, samalla tavoin kun hän oli itse aiemmin tehnyt. Näin ollen rahan määrä on "terveessä" taloudessa ikuisessa jatkuvassa kasvussa. Käytännössä se tarkoittaa kiihtyvää velkaantumista. Samalla se tarkoittaa ikuista kiihtyvää inflaatiota, siis rahan arvon alenemista. Rahan arvon heikentyminen on siten sisäänrakennettuna nykyiseen rahajärjestelmäämme siitä huolimatta, että yksi rahan tärkeimmistä tehtävistä tulisi nimeomaan olla arvon säilyttäminen.
Kun ihminen ottaa lainan, hän vapauttaa lainasumman talouden kiertoon ostaessaan sillä tuotteita ja palveluita. Kun hän maksaa lainaansa takaisin, hän kerää pääoman ja koron takaisin markkinoilta. Se raha jolla hän maksaa nyt oman lainansa korkoineen pois, on jonkun toisen osapuolen lainaamaa rahaa. Hän taas pystyy maksamaan oman lainansa pois ainoastaan jos joku lainaa rahaa hänen jälkeensä, vapauttaa sen kiertoon jne. Mutta jos tämä alati kiihtyvä lainaaminen joskus häiriintyy, eivätkä ihmiset enää ota uusia lainoja, vähenee taloudessa kiertävän rahan määrä samassa suhteessa, eikä kierrosta löydy riittävästi rahaa kaikkien lainojen ja niiden korkojen takaisinmaksuun. Nyt velalliset joutuvat vaikeuksiin. Syntyy talouden laskusuhdanne. Kun raha taloudessa vähenee, myös rahan kierto vähenee. Ihmiset säästävät yhä enemmän ja kun raha ei kierrä, yritykset irtisanovat työväkeään ja ihmiset joutuvat työttömiksi. Kun työpaikka on menetetty, on samalla menetetty mahdollisuus suoriutua velvoitteista pankkeja kohtaan. Pankit, jotka koko kuplan luottolaajennuksellaan alunperin aiheuttivat, ottavat nyt maksukyvyttömien ihmisten velan vakuudeksi asettaman reaaliomaisuuden haltuunsa.
Pankkijärjestelmä ei ole paljon muuta, kuin valtava laillistettu pyramidihuijaus, joka orjuuttaa ihmiset, ja jonka toiminta perustuu kansan tietämättömyyteen rahan todellisesta luonteesta. Tämä petokselta haiskahtava ja kuplaan perustuva liiketoiminta on valtion ja oikeuslaitoksen toimesta säädetty lailliseksi. Valtio hellii pankkeja niitä suosivalla lainsäädännöllä. Pankkien liiketoimintariski on olemassa, mutta etenkin suurten pankkien kohdalla todellinen riski on vain näennäinen, sillä jos pankki todella joutuisi vaikeuksiin, tulisi valtio apuun ja pelastaisi sen konkurssilta kansalaisten verovaroilla. Yksityinen velan ottaja sen sijaan kantaa vastuunsa aina yksin.
Talouden taantuman aikaan, kun rahan määrä talousjärjestelmässä vähenee ja kun asuntojen ynnä muun reaaliomaisuuden arvot alenevat - voi pankki itsekin joutua vaikeuksiin. Se joutuu myymään asiakkaiden velan vakuudeksi panttaamaa omaisuutta kirjanpitoarvoja huomattavasti alempaan hintaan, minkä seurauksena pankki voi ennen pitkää ajautua jopa konkurssiin. Mutta kaikki se tapahtuu vain kirjanpitomaailmassa. Todellisuudessa pankit eivät koskaan ole lainanneet omaa pääomaansa. He ovat synnyttäneet rahaa luottolaajennuksen keinoin tyhjästä asiakkaan panttaamaa omaisuutta vastaan, mutta kirjanpidon luoman illuusion ansiosta pankkien liiketoiminta saadaan ulospäin näyttämään siltä, kuin pankit todellakin lainaisivat eteenpäin omia rahojaan.
"If you want to continue to be slaves of the banks and pay the cost of your own slavery, then let bankers continue to create money and control credit.”
---
"Jos tahdotte jatkaa eloanne pankkien orjuuttamina ja maksaa oman orjuutuksenne kustannukset, antakaa pankkiirien jatkaa rahan luomista velkaa vastaan."
-- Sir Josiah Stamp, Englannin keskuspankin johtaja 1928-1941 --
Spekulatiivisen rahan kohdalla, jossa rahaa synnytetään tyhjästä pelkkään viputarkoitukseen, tämä rahan syntyprosessi on vielä huomattavasti suurpiirteisempää. Tällöin pankkien vakuusvarantovaatimus voi olla niinkin alhainen kuin 1:100, tai peräti 1:400. Kun pankki synnyttää itselleen tai asiakkaalleen vipua valuuttakauppaan, voi se luottolaajennuksen keinoin synnytetyn vivun turvin jopa yli satakertartaistaa kauppojen aiheuttamat voitot/tappiot. Valuuttakauppaan synnytetystä vivusta on kerrottu tarkemmin tämän blogin aiemmissa kirjoituksissa.
On aika herätä!
Erityisen hyvin rahan todellinen luonne tulee esiin virallisen totuuden myyttejä puhkovassa, Internetin kautta sadat miljoonat katsojat tavoittaneessa, Zeitgeist-elokuvassa. Linkin takana suora linkki suomenkielelle tekstitettyyn elokuvaan.
video.google.com/videoplay?docid=-7810993921354002750#
Jos suora linkki ei toimi, molemmat Zeitgeist elokuvat löytyvät myös täältä:
www.zeitgeistmovie.com/
Tekstitykset löytyvät kohdasta "Subtitles Here".
Lähettänyt Trader - not traitor klo 9.01 3 kommenttia
Tunnisteet: Hannu Kailajärvi, KRP, Laiho, luottolaajennus, raha, vakuusvaranto, vakuusvarantovaatimus, valuuttakauppa, vipu, viranomaisrikos, WinCapita, WinClub
Lähde: www.winwincapita.blogspot.com/